Mulla ei sinänsä ole mitään erikoista asiaa, mutta tuun nyt purkamaan tänne ajatukseni...
Oon tässä jonkin aikaa jo miettinyt, että minkä takia mä elän? Minkä takia luen kokeisiin, raahaudun joka päivä kouluun, pyrin luomaan ystävyyssuhteita ja miellyttämään perhettä? Se kaikki kuitenkin jää jossain vaiheessa.... Kaikki kaverit puhuu siitä, kuinka ne lähtee pois Suomesta, jättää paskasen elämän taakseen ja muuttaa jonnekkin muualle, ja mä jään tänne odottamaan niiden ihmisten paluuta - yksin. Toisinaan musta tuntuu siltä, että se on mun vika, että kaikki ihmiset mun ympärillä haluaa mahdollisimman kauas musta. Oonko niin huono ystävä vai enkö vaan riitä kenellekään?
Toisinaan en haluais mennä nukkumaan ja herätä seuraavana aamuna tietoisena siitä, että se päivä, kun kaikki lähtee ja jään yksin, on taas yhden yön lähempänä todellisuutta. Miksi edes kannattaa luoda sosiaalisia suhteita? Jotta olis jotain menetettävää? Jotta elämä tuntuisi viime hengähdyksillä jonkin arvoiselta? Jotta olis jotain saavutettavaa?
Jos ihminen olisi elänyt koko elämänsä yksin heti syntymästä lähtien, niin osaisiko se sillon kaivata läheisyyttä ja muita ihmisiä? Monet eläimetkin elää yksin....? Onko ihminen vaan liian kehittynyt eläin, että se tiedoistaa olemassaolonsa liian hyvin ja tajuaa olevansa yksin ja kaipaavansa seuraa? Jonkin tutkimuksen mukaan apinanpoikanen, joka ei ollut kokenut läheisyyttä poikasena, oli aikuisena väkivaltainen ja syrjäytynyt toisista apinoista. Mutta oliko se apina yhtään sen onnettomampi kuin ne muutkaan?
En varmaan saisi vihastua muiden ihmisten tulevaisuudensuunnitelmista, mutta toisinaan musta tuntuu, että oon ainoa, joka miettii miltä muista tuntuu. En esim voisi jättää mun äitiä tänne ja muuttaa itse Japaniin asumaan, koska tietäisin koko aika, että äiti kaipaa mua. Mutta oonko ainoa, jolle toisten ihmisten kaipuu merkitsee jotain? Toisinaan tuntuu siltä, että muut ihmiset on itsekkäitä, kun ne ei mieti ollenkaan miltä muista tuntuu. Vai onko toikin vaan mun omien houreilujen tuotosta... Jos nyt alan laskemaan niitä ihmisiä, jotka on valmiita unohtamaan ja jättämään mut kokonaan pois elämästään ja jotka on jo niin tehnyt, niin se luku on aika surullinen. Ehkä mun tosiaan kannattaisi erakoitua jonnekkin, missä ei ole muita ihmisiä, jolloin mulla ei ole mitään menetettävää, eikä tarttisi miettiä, että mitä teen sitten, kun jään ihan yksin. Ostaisin vaan paljon koiria.... ne ei ikinä hylkää ja ne rakastaa pyyteettömästi.
pahoittelen juttujen pirteää laatua, mut... tän hilpeämmäksi ilta ei muutu, joten alan tuijottaa lisää OZia (kylmä rinki) ja huomenna vedän semmoset perseet, että sunnuntaina kaduttaa...
PS. Tällä hetkellä voisin sanoa yhdelle henkilölle__niin paljon kaikkea, mutta pidän mölyt mahassani. Eipä tämä tästä enää paljoakaan pahemmaksi voi muuttua, joten halleluja!
With Love,
TOKI
Voi pieni, sua parempaa ystävää ei vois toivoakkaan (<3), mut siltikään yks/muutama ihana ihminen ei välttämättä riitä pitämään Suomessa jos mikään muu ei täällä miellytä.
VastaaPoistaSe on totta et omia unelmiaan toteuttaessaan, esim ulkomaille muuttaessa, saattaa loukata / muuten aiheuttaa pahaa mieltä jollekkin. Mut ei kukaan voi _aina miettiä ekaks että miltä muista tuntuu, ja sit vasta et mitä ite haluu? Siinä vasta ahistuukin jos ei mitään voi itseään varten tehdä.
Sä myöskin saat ulkomaille lähtemisen kuulostamaan jotenkin äärettömän lopulliselta, niinkun sitä vaan katoais ja katkasis kaikki yhteydet kotimaahan.. ei se ihan niin mee?
Mut hei joo aiheesta randomiin, tänään tänään tänään nähdään ja juodaan paljon viinaa eiku--- :D jooko?